Oman suunnan tunnistaminen

 

Oppiminen ei ole pelkästään hyödyllistä, vaan se on myös olennainen osa elämäämme ihmisinä. Samalla tärkeää on pitää suunta kirkkaana ja löytää itselleen mielekästä opittavaa. Tässä moduulissa tarkastellaan oman suunnan löytämistä ja itsellesi mielenkiintoisen oppimisen tukemista.

Moduulin pääkysymys on: Miten tunnistaa itselleen mielekkäät ja merkitykselliset asiat elämässä?

 

Itselle merkityksellinen kehittyminen ja oppiminen

Jatkuva oppiminen on tärkeää työelämän muutoksen kannalta, kuten moduulissa 1 todettiin. Mutta entäpä sinun itsesi kannalta? Oppimisalan moderni klassikkoajattelija, Peter Senge (2006, 13), kiteyttää asian: ”Aito oppiminen on ihmisenä olemisen ydintä.” Oppiminen on olennainen osa ihmisenä olemista – maailman kokemista, kykyä toimia, elämistä. Sen takia se on myös itsessään merkityksellistä. Ihminen on paras mahdollinen oppiva organismi, kuten antropologi Edward Hall sanoo (2007, 207).

Oppimisen kannalta on kuitenkin myös olennaista tunnistaa, minkä oppiminen on juuri sinulle merkityksellistä. Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lauri Järvilehto puhuukin kutsumuksesta teoksessaan Upeaa työtä (2013). Kutsumus kuulostaa ehkä vähän juhlavalta ja vanhanaikaiselta, mutta se on merkityksellisen työn ja merkityksellisen oppimisen ytimessä: Kun teet kutsumuksellisia asioita, voit hyvin ja tekeminen sujuu.

Kutsumus on sisäisesti motivoivaa tekemistä, joka on itsessään merkityksellistä ja hyvinvointia lisäävää. Kutsumuksen kolme pilaria ovat Järvilehdon (2013, 24–39) mukaan:

  1. Vapaus: Autonomian kokemus, sisäinen vapaus tehdä arvojensa mukaisia asioita.
  2. Virtaus: Flow-kokemus, ei liian helppo eikä liian vaikea tekeminen, joka tukee keskittymistä ja oppimista.
  3. Vastuu/merkitys: Yhteys muihin ihmisiin, itseä suuremman jaetun päämäärän eteen työskentely.

Kutsumuksellinen työ siis itsessään tukee oppimista: Se edistää motivaatiota, tarkkaavaisuutta, sitoutumista ja asioiden sosiaalista työstämistä. Kehittyminen ja oppiminen kutsumukselliseen suuntaan taas vastavuoroisesti edistävät työskentelyä.

 

Kutsumuskartta – työkalu oman suunnan tunnistamiseen

Ei ole itsestään selvää, mikä kenellekin on kutsumuksellista. Useimmille ihmisille monet asiat tuntuvat siltä. Kreikkalainen filosofi Aristoteles määritteli muinoin kutsumuksen suunnilleen niin, että ”kutsumuksesi on siellä, missä kiinnostuksesi kohtaa maailman tarpeet”. Lauri Järvilehto taas puhuu ”siilikonseptista”, joka löytyy sieltä missä kiinnostuksesi ja taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Japanilaisen elämäntaidon käsite taas on ikigai, johon kuuluu intohimosi, osaamisesi ja maailman tarpeiden lisäksi myös se, mistä joku on valmis maksamaan.

Tarkasteltiinpa klassista kutsumusta, siilikonseptia tai ikigaita, on tiedettävä mistä on kiinnostunut. Eli minkä tekemisestä nauttii vain sen itsensä takia, ei siitä saatavan palkkion tähden. Lisäksi on tunnistettava, pääseekö näitä kiinnostuksia harjoittamaan nykytilanteessa, ja jos ei niin missä tilanteessa niitä pääsisi toteuttamaan.

Eräs keino tähän on Järvilehdon lanseeraama työkalu nimeltä kutsumuskartta. Kutsumuskartta on yksinkertainen A4-paperi, jolle listaat kaikki asiat joita teet vain niiden itsensä takia. Sen jälkeen pisteytät ne yhdestä kolmeen sen mukaan, kuinka paljon pääset niitä toteuttamaan nykytyössäsi.

Kutsumuskartan ohjeet Järvilehdon Upeaa työtä -blogissa:

  1. Kirjoita ylös kaikki sellaiset toimet, joita teet niiden itsensä takia.
  2. Käytä tarvittaessa apuna täältä löytyvää apulistaa.
  3. Pisteytä toimet yhdestä kolmeen: 1. toimet, joita et saa tehdä juuri lainkaan tällä hetkellä 2. toimet joita saat tehdä mutta tekisit mielelläsi lisää ja 3. toimet, joita saat tehdä juuri niin paljon kuin haluat.

Jos nykytilanteessa et pääse juuri antamaan pisteitä, seuraava askel on pohtia, millaisessa työssä pääsisit antamaan enemmän kolmosia. Lisätietoa kutsumuskartasta ja muita Järvilehdon työkaluja löytää Upeaa työtä -blogista: https://upeaatyota.wordpress.com/tyokaluja/

Lisää työkaluja suunnan hakemiseen

Jos oman suunnan hahmottaminen ei vielä kutsumuskartan tekemisen jälkeenkään tunnu helpolta, monia muita apuja on saatavilla. Uraohjaus on uravalmentajan tai työpsykologin keskusteluapua, jota tarjoavat esimerkiksi TE-toimistot, monet ammattiliitot jäsenilleen sekä kaupalliset palveluntarjoajat.

Uraohjauksen työkaluja voi soveltaa myös itsekseen. Esimerkiksi Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut -ammattiliitto on julkaissut Heini Hult-Miekkavaaran kehittämiä työkaluja ”kestävien urapäätösten” tekemiseen. Voit tutustua niihin YKAn Uraoppaassa.

 

Moduulin lähteet:

  • Hall, Edward (2007): Beyond Culture.
  • Senge, Peter (2007): The Fifth Discipline. Ensimmäinen painos 1990.
  • Järvilehto, Lauri (2013): Upeaa työtä – Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan. Tammi.
  • Hult-Miekkavaara, Heini (2021): Uraopas – kestävien urapäätösten äärellä. Julkaisussa Yhteiskunta-ala 2021. Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry.