Opiskelutaito ja tehokkaimmat oppimistekniikat

 

Voiko oppimisessa kehittyä? Miten opiskelun ja oppimisen taidot eroavat toisistaan? Miten pidän yllä kykyäni oppia uutta itselleni armollisella tavalla? Tässä moduulissa tutustutaan opiskelutaitoihin ja oppimisen tekniikoihin.

Moduulin pääkysymys on: Miten kehitän itseäni paremmaksi oppijaksi?

 

Opiskelutaidot

Aalto-yliopiston opintopsykologitiimin vetäjän Mikko Inkinen on opiskelutaitojen huippuasiantuntija. Inkisen mukaan opiskelutaidot ovat laajasti kaikki ne taidot, jotka auttavat oppimaan: esimerkiksi ajanhallintataito, aikaansaamisen taito – tai taito säädellä omia tunteitaan.

Opiskelutaitoja voi kehittää kuten miten tahansa muutakin taitoa, kuten vaikkapa kitaransoiton taitoa. Opiskelutaitojen harjoittelussa on Inkisen mukaan kaksi olennaista tekijää: Ensiksi harjoittelun ja toistojen määrä vaikuttaa opiskelutaitojen karttumiseen. Toisaalta suureksi avuksi on myös asiantunteva opiskelutaitojen opettaja tai laadukas oppimateriaali.

Opiskelutaidot voidaan jakaa esimerkiksi seuraaviin osaamisiin tai alataitoihin:

1. Ajanhallintataito
2. Itsensä johtamisen ja aikaansaamisen taito
3. Yhteisössä toimimisen taidot
4. Tunnetaidot
5. Oppimistekniikat ja -menetelmät

Opiskelutaitojen harjoitteluun on tarjolla kaikille avointa laadukasta materiaalia esimerkiksi Aalto-yliopiston verkkosivuilla. Verkossa on tarjolla myös monia muita laadukkaita suomenkielisiä lähteitä. Seuraavaksi esitellään pääasioita viidestä opiskelutaidosta ja annetaan niihin liittyviä lisämateriaalivinkkejä.

 

Ajanhallinta

Ajanhallinta ei ole vain kalenterin täyttämistä. Itse asiassa kalenteri voi helposti täyttyä liikaa ja muodostua haitaksi hallinnan tunteelle ja ajankäytön ohjaamiselle olennaisiin asioihin. Siksi ajanhallinnassa välineitä tärkeämpää onkin hyvät taidot tai keinot. Ajanhallinnan keinoja ovat:

1. Oman ajankäytön ymmärrys. Jotta voit saavuttaa tunteen oman ajankäyttösi ohjaamisesta, on olennaista ymmärtää, mihin aikaa oikeastaan käytät. Yksi keino tähän on seurata omaa ajankäyttöään vaikkapa viikon ajan niin, että kirjaat joka ilta ylös minkä verran olet käyttänyt mihinkin asiaan aikaa. Näin löydät yllättävät aikasyöpöt.
2. Suunnittelu ja pilkkominen. Hallinnan tunteen seuraava askel on olennaisten asioiden säännöllinen tunnistaminen. Merkitse kalenteriisi esimerkiksi joka maanantaiaamulle ennen muita tehtäviä hetki, jolloin käyt läpi tulevan viikon isot tehtävät, pilkot ne konkreettisiin toimiin ja mietit milloin teet minkäkin asian. Entä milloin et tee mitään eli pidät taukoa? Koeta kirjata tehtävät mahdollisimman konkreettisina toimina kalenteriin tai tehtävälistaan (kuten ”etsi lähteet lukuun 1”, ”varaa hammaslääkäri soittamalla”) – ei ylimalkaisina ja ryhtymistä hylkivinä (kuten ”essee”, ”lääkäri”).
3. Seuranta. Vastaavasti merkitse viikon lopulle, esim. perjantai-iltapäiviin hetki, jolloin käyt läpi mitä olet saanut aikaan tai mihin aikasi on valunut.
4. Priorisointi. Aika on rajallista. Hallinnan tunteen olennainen tekijä onkin, että myönnät itsellesi ettet ehdi kaikkea. Se tarkoittaa, että joudut sanomaan ei joillekin asioille. Tee se ennakoivasti, vaikka joka maanantai suunnitellessasi tulevaa viikkoa – tällöin kieltäytyminen ei ole kaoottista lipsumista päätetyistä asioista vaan tietoinen, ajoissa tehty valinta. Jäljelle jäävistä asioista tunnista tärkeimmät ja ryhdy niihin aina ensimmäiseksi.
5. Anna armoa. Kukaan ei voi käyttää kaikkea aikaansa tehokkaasti, merkityksellisesti tai suunnitellusti. Välillä suunnitelmat pettävät ja kalenteri menee ajoittain tukkoon. Se on osa elämää ja ajanhallintaa. Ei ole syytä luovuttaa suunnittelusta, vaikka edelliset viikot olisivatkin menneet puuroksi. Seuraava viikko voi olla jo helpompi!

Tukimateriaaleja ajanhallintaan:

• Nyyti ry: Ajanhallinta 
• Työterveyslaitos: Ajanhallinta 

 

Aikaansaamisen taito

Aikaansaaminen liittyy ajanhallintaan, mutta se ei ole aivan sama asia. Voit edistää aikaansaamista muutamilla tavoilla, joiden juurruttaminen voi olla hidasta, mutta vaivan arvoista.

1. Ohjaa suhtautumistasi. Roomalaisen filosofin ja keisarin Marcus Aureliuksen mukaan huolehtimisen arvoisia ovat ne asiat, joihin voimme vaikuttaa. Ja ennen kaikkea omaan suhtautumiseemme voimme vaikuttaa. Psykologian klassikko Carol Dweck kuvasi suhtautumisen jakautuvan kahteen: Muuttumattomuuden asenteeseen (fixed mindset), jossa koet ominaisuutesi ja tilanteesi pysyvänä sekä kasvun asenteeseen (growth mindset), jossa koet ominaisuutesi kehittyvinä. Kun ruokit kasvukeskeistä suhtautumistapaa, mahdollistat oman aikaansaamisesi.
2. Tunnista päämääräsi. Aikaansaamisen edellytys on motivaatio ja kuten kutsumusta käsittelevässä moduulissa todettiin, motivaation perustana ovat vapaus, virtaus ja merkitys. Jotta tekeminen on sujuvaa, sinun on siis tiedettävä, minne haluat päästä. Vasta silloin matka tuntuu mielekkäältä.
3. Palastele tavoitteet. Kun tunnet päämääräsi, saattaa edessä oleva matka kauhistuttaa vaikeudellaan. Suurenkin kurpitsan saa kuitenkin syötyä pilkkomalla sen sopiviin suupaloihin. Kuten edellä todettiin, hyvä tavoite on konkreettinen toimi, jonka päätät tehdä – pienin mahdollinen askel, jonka voit ottaa päämääräsi suuntaan. Kun saavutat pieniäkin tavoitteita, virtauksen kokemus voimistuu ja seuraavien tavoitteiden saavuttaminen helpottuu jatkuvasti.
4. Panosta aloittamiseen ja uudelleenaloittamiseen. Usein asiat ovat ”aloittamista vaille valmiita”. Eli jostain syystä olet vältellyt siihen ryhtymistä. Silloin voit kysyä itseltäsi, miksi asia oikeastaan on niin vaikea. Oletko pilkkonut sen sopiviin osiin? Pelkäätkö epäonnistumista, kenties muuttumattomuuden asenteen takia? Vai onko asia sosiaalisesti hankala? Nämä kaikki ja monet muut ovat hyväksyttäviä, ihmisenä olemiseen liittyviä esteitä ja niihin on syytä suhtautua itsemyötätunnolla. Ryhdy siis helpottamaan aloittamista vähitellen: Anna itsellesi lupa aloittaa asia niin monta kertaa kuin on tarpeen. Varmista että olet jakanut sen sopiviin osatehtäviin, ja varannut niille erikseen aikaa. Ja lopulta hyväksy se, että tekeminen voi olla vaikeaa, mutta ainakin tulet oppimaan jotain sitä yrittäessäsi.
5. Poista häiriöt – luo säläsysteemi. Erilaiset häiriötekijät, kuten viestisovelluksien ilmoitukset, roikkumaan jäänet pikkutehtävät ja fyysisen ympäristön häiriöt voivat estää isojen ja tärkeiden asioiden edistämistä. On kuitenkin mahdotonta ”hoitaa pois alta” kaikkia sälätehtäviä, sillä niitä tulee jatkuvasti lisää ja niiden tekeminen myös johtaa uusiin silpputehtäviin. Siksi onkin olennaista tietoisesti sulkea eri sovellukset, ilmoittaa kenties läheisille ettei ole lähitunteina tavoitettavissa ja merkitä valmiiksi kalenteriin hetki, jolloin ylitursuavan sälän ääreen palaa. Sälätuokiossakin asiat kannattaa hoitaa systemaattisesti: Vaatiiko asia toimia? Jos ei, arkistoi tai poista se. Jos vaatii, saatko sen tehtyä alle 2 minuutissa? Jos saat, tee se. Muussa tapauksessa buukkaa kalenteriin aika, jolloin teet sen tai delegoi se oikealle ihmiselle, jos asia ei ole sinun tehtäväsi. Näin saat sälän lajiteltua ilman, että jumitut pinon päällimmäisiin.
6. Anna armoa. Kuten ajanhallinnassa, myös aikaansaamisessa olennaista on hyväksyä se, ettei kukaan ole jatkuvasti aikaansaava. Joskus yllättävä este kuten sairastuminen sotkee systeemin, toisinaan homma leviää muuten vain. Se on ymmärrettävää – ensi viikolla uusi yritys.

Tukimateriaaleja aikaansaamiseen:

• Duunitori: Itsensä johtamisen keinot
• Psykopodiaa: Motivaatio, tavoitteet ja aikaansaaminen
• GTD Nordic: Getting Things Done -menetelmä
• Kirja: Satu Pihlaja (2018): Aikaansaamisen taika

 

Yhteisössä toimimisen taidot ja tunnetaidot

Sosiaaliset taidot ja tunnetaidot ovat opiskelutaitojen osa-alueita, jotka liittyvät myös moneen muuhun elämänalueeseen. Niidenkin opettelu on mahdollista kenelle vain, mutta se edellyttää usein pitkäjänteistä harjoittelua.

Tunnetaidoissa on kyse omien ja muiden ihmisten tunteiden huomaamisesta ja ymmärtämisestä. Siten se on sosiaalisen vuorovaikutuksen perusta, mutta myös itseymmärryksen juuri. Tunnetaitoihin kuuluvat esimerkiksi kyky tunnistaa, sanoittaa ja ilmaista tunteita, kyky säännellä tunteitaan ja hillitä itseään sekä taito tunnistaa omia tarpeitaan ja arvostaa itseään. Tunnetaidoista lisää Mieli ry:n Tunnetaitojen perusteet -materiaalissa ja Aalto-yliopiston Opiskelukunto-oppaassa.

Yhteisössä toimiminen on taito, jota meistä jokainen kehittää läpi elämän. Se on olennaista niin työssä, oppimisessa kuin muussakin elämässä. Oppimisen kannalta tärkeitä yhteisötaitoja voi kehittää tutustumalla Aalto-yliopiston materiaaliin Oppiminen ryhmässä.

Tehokkaimmat oppimistekniikat – opi oppimaan

Opiskelutekniikat tarkoittavat niitä tapoja, joilla opiskellessamme työstämme tietoa. Näitä tapoja on mahdollista kehittää järjestelmällisesti. Oppiminen on siis joukko taitoja, joissa voi kehittyä, mutta kehittyminen vaatii harjoittelua.

Kirjassa Understanding How We Learn (2019) kognitiiviset psykologit Yana Weinstein ja Megan Sumeracki esittelevät kuusi vahvaan tieteelliseen näyttöön perustuvaa tehokasta oppimisen tekniikkaa. Oppimiseen ja varsinkin opetukseen liittyvää tutkimusta on maailmassa valtavasti, mutta Weinsteinin ja Sumerackin mukaan vahvinta tieteellistä tukea saaneet oppimistekniikat ovat hämmentävän huonosti tunnettuja.

Näitä taitoja voi kuitenkin oppia, ja itse asiassa kyse on varsin yksinkertaisista toimintatavoista. Oppimaan voi oppia. Alla on esitelty nämä kuusi vahvaan kognitiivisen psykologian tutkimusnäyttöön perustuvaa tapaa tai strategiaa.

 

Kuusi tehokkaan oppimisen strategiaa (Weinstein & Sumeracki)

Näiden strategioiden on tutkimuksissa todettu edistävän opittavan asian mieleen palauttamista ja soveltamista pitkienkin aikojen jälkeen. Monet muutkin tekniikat voivat olla avuksi, mutta nämä kuusi strategiaa ovat saaneet eniten tutkimusnäyttöä, joten niihin panostamalla et voi mennä vikaan.

1. Hajautettu harjoittelu (spaced practice): Hajauta harjoittelu pidemmälle ajanjaksolle, sen sijaan että käyttäisit kerralla pidemmän ajan oppimiseen. Esimerkiksi harjoittelu tunnin päivässä viikon ajan on hyödyllisempää kuin seitsemän tunnin pänttäys viimeisenä päivänä. Kertaaminen edistää oppimista vahvistamalla muistiyhteyttä ja jäsentämällä asioita – mutta vasta kun ensimmäisen oppimiskerran jälkeen on pidetty tauko.
2. Mieleen palauttaminen (retrieval practice): Harjoittele mieleen palauttamista ilman tukimateriaaleja. Kirjoita, luonnostele tai mindmappaa kaikki mitä aiheesta tiedät. Testaa itseäsi valmiilla testeillä tai laadi itsellesi testi. Voit tehdä myös muistikortteja (flash card), joihin kirjoitat toiselle puolelle kysymyksen ja toiselle vastauksen, ja koittaa vastata niihin kaikkiin oikein. Lisätehoja mieleen palauttamisesta saat vielä, kun tarkistat jälkeenpäin vastauksesi lähdemateriaalia vasten. Unohtaminen ja väärin muistaminen ei ole vaarallista – itse asiassa juuri unohtamiesi asioiden huomaaminen on tehokasta oppimista!
3. Limittäminen (interleaving): Vaihtele opittavaa asiaa harjoittelun aikana, älä vain pänttää yhtä asiaa. Yhden oppimissession aikana kannattaa vaihdella aihetta, mutta aiheiden järjestystä on syytä vaihdella oppimissessioiden välillä. Näin yhteydet eri aiheiden välillä alkavat hahmottua. Limittämisen ei ole tarkoitus pirstoa oppimista liian lyhyiksi siivuiksi eli varmista aina, että olet ymmärtänyt yhden asian ennen siirtymistä seuraavaan.
4. Elaborointi (elaboration): Työstä jatkuvasti opittavaa asiaa eli elaboroi sitä. Kysy itseltäsi miten käsiteltävä asia toimii ja miksi. Etsi vastaukset materiaalista tai keskustele niistä jonkun kanssa. Selitä ja kuvaile asioita itsellesi tai muille. Tee muistiinpanoja, joissa työstät asioiden välisiä yhteyksiä, vaikkapa mindmapeja tai keskenään linkitettyjä digitaalisia muistiinpanoja. Taulukoi, piirrä, luonnostele. Liitä oppimasi asiat omiin kokemuksiisi.
5. Konkreettiset esimerkit (concrete examples): Kytke abstraktit asiat konkreettisiin esimerkkeihin. Kerää esimerkiksi materiaalista kaikki esimerkit ja varmista, että ymmärrät miten ne liittyvät abstraktiin ilmiöön. Koeta keksiä omia esimerkkejä asiasta ja varmista keskustelemalla, että ne oikeasti liittyvät abstraktiin asiaan.
6. Kaksoiskoodaus (dual coding): Etsi opittavaa asiaa kuvaavia uusia esitystapoja, kuten kuvia, infografiikoita, diagrammeja, miellekarttoja ja aikajanoja. Kokeile luoda uusia esitystapoja itse. Näin tulet soveltaneeksi oppimaasi uudella tavalla, mikä edistää sen siirtymistä käyttöön vaihtelevissa tilanteissa myöhemmin.

Katso Heikki Kontturin ja Viivi Seppäsen visuaalinen tiivistelmä yllä kuvatuista kuudesta tehokkaan oppimisen strategiasta.

 

Lisää luettavaa oppimistekniikoihin liittyen:

• Weinstein, Yana & Sumeracki, Megan 2019: Understanding How We Learn – A Visual Guide. Routledge.
• Weinstein, Yana & Sumeracki, Megan, kääntäneet Kontturi & Seppänen 2019: Kuusi tehokkaan oppimisen strategiaa. Osoitteessa https://opendigifi.files.wordpress.com/2019/06/61c23-finnishsixstrategiesforeffectivelearningposters.pdf. Viitattu 3.5.2021.
• FutureLearn 2015: The crowdsourced guide to learning. E-kirja osoitteessa https://www.futurelearn.com/learning-guide. FutureLearn.
• Päivänsalo, Tiina-Maria 2020: Oppimiskoodi – Kuinka oppiminen onnistuu. PS-Kustannus.

 

Onnistuminen on hyvinvoinnin sivutuote

Yllä on annettu opiskelutaito- ja oppimistekniikkavinkkejä, jotka perustuvat tutkimukseen. Lopulta valmius oppimiseen ei kuitenkaan perustu yksittäisen konstin hallintaan tai tavan omaksumiseen, vaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Edesmennyt suomailainen huippu-urheilijoiden lääkäri Aki Hintsa on sanonut että ”menestys on hyvinvoinnin sivutuote”. Tämän voi laajentaa myös ulkoista menestystä laajemmalle, sisäiseen onnistumisen kokemukseen: Onnistuminen on hyvinvoinnin sivutuote.

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi on perusta jolle oppiminen ja onnistumisen kokemukset voidaan rakentaa. Oppiminen sisäisesti motivoivana toimintana tukee hyvinvointia, mutta ei ole sen ainoa tekijä. Esimerkiksi säännöllinen päivärytmi, hyvä uni, ravinto, liikunta ja ihmissuhteet ovat hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Opiskeluhyvinvoinnin tueksi on koottu kaikille avoimia resursseja Aalto-yliopiston verkkosivuille.