Oman osaamisen hallinta läpi uran

 

 

Oppiminen tapahtuu aina yksittäisissä hetkissä ja kytkeytyy tiivisti juuri silloin ajankohtaisiin asioihin. Pidemmällä aikavälillä tärkeää on kuitenkin hetkellisen oppimisen lisäksi ymmärtää ja ohjata omaa osaamistaan laajemmassa kuvassa. Tässä moduulissa keskitytään oman osaamisen tunnistamiseen, hallintaan ja ohjaamiseen.

Moduulin pääkysymys on: Miten tunnistan oman osaamiseni ja kehitän sitä tietoisesti?

 

Oman osaamisen tunnistaminen

Jotta omaa osaamistaan voi hallita, on ensin tarpeen tunnistaa mistä se koostuu. Osaamista voi olla hyvin monenlaista, joten oman osaamisensa kartoittamisessa ja sanoittamisessa on hyödyksi käyttää jotain valmista jaottelua.

Aalto-yliopiston yliopistonlehtori Jari Ylitalo esimerkiksi jaottelee yksilön osaamisalueet seuraavasti:

  1. Substanssiosaaminen: Omaan erikoisalaan liittyvä tieto ja taito, sen teoriat, välineet, käytännöt.
  2. Sosiaalinen osaaminen: Kyky toimia toisten kanssa, kyky luoda ja ylläpitää suhteita.
  3. Ajattelun taidot: Analyyttinen ajattelu, kriittinen ajattelu, systeemiajattelu.
  4. Suhtautumistavat: Tavat suhtautua maailmaan ja ilmiöihin, esimerkiksi utelias myönteisyys.
  5. Luovuus, ongelmanratkaisutaidot: Luovan ajattelun taito, yhteisen ongelmanratkaisun taito.
  6. Aikaansaavuus: Aikaansaamisen taidot, järjestelmällisyys, ajanhallinta.

Olennaista on huomata, että kapea-alaisesti ymmärretty asiantuntemus vain omasta substanssialasta muodostaa vain yhden kuudesta eri osa-alueesta tässä jaottelussa. Jotkin muista osaamisalueista ovat eräänlaisia metataitoja muille osaamisille: Esimerkiksi ajattelun taidot ja suhtautumistavat ovat osatekijöinä ongelmanratkaisutaidoissa, aikaansaavuudessa ja substanssiosaamisessa. Osaamistaan voikin ajatella T-muotoisena asiantuntemuksena (T-shaped professional): pystyviiva on syvää osaamista tietystä aiheesta, mutta myös vaakaviivalla olevaa laaja-alaista osaamista tarvitaan eri asioiden integroimiseen ja uuden löytämiseen.

Hyödyllistä voikin olla tehdä vaikka taulukko, johon sarakkeiden otsikoiksi laitetaan eri osaamisalueet ja sitten listataan kaikki omat osaamiset niiden alle. Samalla on mahdollista listata tunnistamiaan tärkeitä osaamisia, jotka itseltä ehkä puuttuvat tai jotka kaipaisivat vahvistusta.

 Substanssi-osaamiseni Sosiaalinen osaamiseni Ajattelun taitoni Suhtautumis-tapani Luovuus ja ongelmanratkaisu-taitoni Aikaansaavuuteni
Nykyinen osaamiseni
Puuttuva osaaminen

 

Oppimiskyky ja tapojen rakentaminen

Kun tunnistat oman osaamisesi alueet ja siinä olevat aukot, on mahdollista lähteä tietoisesti kehittämään osaamistasi. Nykytyöelämässä vastuu ja mahdollisuudet työntekijän oppimiseen ovat siirtyneet isoilta osin pois työnantajalta työntekijän itsensä haltuun. ”Oppiminen on meidän omaa työtämme”, sanoo Jari Ylitalo. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että nopeasti muuttuvassa, kompleksisessa työssä työnantaja tai esihenkilö ei yksinkertaisesti voi tietää mitä jokaisen työntekijän tulisi oppia. Paras ymmärrys siitä, mitä pitäisi oppia on työntekijällä itsellään ja usein hän tietää itse parhaiten myös miten sitä pitäisi oppia.

Työnantajat ovat siis pulassa, jos työntekijät eivät ole oppimiskykyisiä. Oppimiskyky rakentuu asioista, joita tällä kurssilla käsitellään: Motivaatio tai draivi oppia uutta, ajanhallinnan ja aikaansaamisen taito, kyky löytää itselleen relevanttia opittavaa, kyky omaksua ja suodattaa tietoa, taidot jäsentää ja merkityksellistää opittua.

Oppimiskykyinen ihminen myös hallinnoi omaa osaamistaan. Kyse ei siis ole pelkästään pesusienimäisestä uusien tietojen ja taitojen hankkimisesta, vaan olennaisen löytämisestä, oman osaamisensa ja sen rajojen tunnistamisesta ja – kenties tärkeimpänä – uuden oppimista tukevien rutiinien rakentamisesta. Jari Ylitalo suosittelee hyvien, oppimista tukevien rutiinien ylläpitoon metarutiinien omaksumista. Metarutiinit ovat vakiintuneita tapoja tarkastella ja ohjata omia rutiinejaan. Milloin havainnoit omaa ajankäyttöäsi? Milloin ja miten tunnistat omia ajattelumallejasi? Esimerkkejä metarutiinista ovat vaikkapa päiväkirjan pitäminen tai viikoittainen tehtävälistan läpikäynti ja uuden laatiminen.

 

Yhteisöissä oppiminen ja verkosto

Verkostot ovat asia, josta työelämässä on jankutettu vuosikymmeniä ja jotka voivat tuoda mieleen lipevän pyrkyryyden tai räiskyvän puhekoneen. Mutta oikeastaan ammatillinen verkosto on yksinkertaisesti ne ihmiset, joiden kanssa vuorovaikutat työhösi tai asiantuntemukseesi liittyen. Verkosto, tai useimmiten sen suppeampi osa, muodostaa sen joukon ihmisiä, joiden kanssa keskustelet työstäsi, ratkot ongelmia ja jaat onnistumisia.

Tätä oman ammatillisen verkostosi ydintä, jonka kanssa vuorovaikuttaminen muuttaa sitä miten teet työsi käytännössä, kutsutaan käytäntöyhteisöksi (community of practice). Oman käytäntöyhteisön löytäminen ja sen ylläpitäminen on todella tärkeää, koska yhteisön rajat ja aktiivisuus määrittävät sitä mihin suuntaan, miten ja kuinka nopeasti ammattitaitosi kehittyy. Käytäntöyhteisö voi olla vaikkapa oma työtiimisi, se voi löytyä nettifoorumilta tai lukupiiristä. Sen piirre on, että käytäntöyhteisön jäsenet jakavat saman kiinnostuksenkohteen ja muuttavat yhdessä toistensa työkäytäntöjä tuon kiinnostuksenkohteen parissa. Pienimmillään yhteisössä on kaksi jäsentä, suurimmillaan ehkä jopa tuhansia, mutta usein keskusteluyhteys on parhaimmillaan noin 10 hengen yhteisöissä.

Voit tietenkin kuulua moneen käytäntöyhteisöön samanaikaisesti, mutta kannattaa huomata että yhteisö antaa vain niin paljon kuin annat sille. Jos et ehdi vuorovaikuttaa yhteisösi kanssa, se ei vaikuta sinuun. Siksi jokaisen meistä käytäntöyhteisöjen määrä on aina rajallinen. Laajempi ja löyhempi ammatillinen verkostosi muodostaa sen joukon ihmisiä, joiden kanssa voit potentiaalisesti muodostaa työtäsi tai elämääsi muuttavan käytäntöyhteisön. Muuttuvassa työssä uudet yhteydet auttavat uusien ilmiöiden ymmärtämistä ja uusien yhteisöjen syntymistä. ”Asiantuntemuksesta ei ole hirveästi hyötyä, ellei se kytkeydy muiden asiantuntemukseen”, sanoo Jari Ylitalo. Monimutkaisessa maailmassa yksinäkökulmainen ratkaisu ei ole ratkaisu lainkaan.

Verkostoitumisessa ei siis ole kyse hampaat irvessä käyntikorttien tyrkyttämisestä, vaan kiinnostuksen ilmaisemisesta joka voi johtaa molemmille osapuolille mielenkiintoiseen ajatusten ja toimintatapojen vaihtoon. Myös huippuasiantuntijat, ja usein juuri he kaikkein eniten, ovat kiinnostuneita kuulemaan muiden ajatuksia. Siksi verkostosi laajentaminen on myös palvelus muille sen jäsenille.